Vuorimieskillan laulukirjan, Taskumatin sivulla 22 on vanha, ranskalaisen J. Ph. Rameaun 1600 ja 1700 lukujen vaihteessa säveltämä ja myöhemmin Aukusti Simojoen suomentama kappale, Vuorenlouhija (Iske, iske).
    Tämä komea kappale on kuitenkin kirjoitettu laulukirjaan hieman – omaperäisesti. Tiedämmehän kyllä, että kirjassa on tarkoituksella monia kappaleita hiukan muuteltu, mutta tässä tapauksessa säkeitä on kadonnut ja vaihtunut niin, että jopa biisin laulettavuus kärsii, mikä ei luonnollisestikaan ole tarkoitus.
    Tässä siis alkuperäiset sanat. Erheelliset, puuttuvat tai vaihtuneet kohdat on lihavoitu. Lisäksi on syytä huomata, että kohta "Heipä hei!" toistetaan neljästi kussakin säkeessä. Nuotit ovat liitteenä alla.

1.	Iske, iske, iske seinään vuoren, iske, iske, mielin reippahin! Iske, luota voittoon voimas nuoren, heilua sa anna raskaan moukarin!    Verkallensa painuu vuoreen rauta,    muttei työtä kesken heittää auta!    Heipä, hee-ei! Heipä, hee-ei! Heipä, hee-ei! Heipä, hee-ei.
2.	Iske, iske, iske, lentää säen, iske, iske peikot kaikkoo pois! Iske, iske, iske, nythän näen: ammuksen jo reikään kohta panna vois.    Silloin vuori järkkyy, suistuu sauhu,    aran mielen täyttää pelko, kauhu!    Heipä, hee-ei! Heipä, hee-ei! Heipä, hee-ei! Heipä, hee-ei.
3.	(rauhallisemmin...) Iske, iske, iske, ilta koittaa, iske, iske, päättyy elon tie! Iske, iske, vanhuus voimas voittaa, moukari jo kohta liian raskas lie! (ja taas lujaa...)    Tehtävä on työtä, kun on nuori,    olkohotpa vastukset kuin vuori!    Heipä, hee-ei! Heipä, hee-ei! Heipä, hee-ei! Heipä, hee-ei.

Lähde: Wilho Siukonen, Laulukirja, koy Otava, Helsinki 1958