Kuulumisten arkisto

    Näille sivuille koitan muistaa arkistoida kuulumiset aiemmilta vuosilta.

Botskimme Viaporin Tuopissa 14.8.'04. Tuuli oli navakka ja kaltsut kovat.

2004

Kauden päätös 27.9.'04

Tänään maanantaina ajettiin vene Suomenojalle. Napakka tuuli, myrskyfokalla ja II reivillä kulki 7 kn. Rannassa erilaisen näköstä – vedenkorkeus +62cm. Masto nostettiin sateessa ja pimeässä, vene nostetaan huomenna.
Viaporin Tuoppi oli railakasta menoa niin purjehtiessa kuin illanvietossa. Vastasilla halsseilla 45° kaltsu ja vesi tuli sitlooraan vaikka reivattukin oltiin. Wiri ja Windy "Did Not Start", harmi homma, mutta meille näin ihan hyvin purjehditun kisan Weekend-luokan voitto, juhlittiin kuin isoakin mestaruutta ;o)
Tämän jälkeenkin reissailtiin. Söderskärissä käynti jäi kavereilta yritykseks, kun oli liian kova tuuli rantautumiseen. Tuulista tuntui syksyllä olevan, sillä myös muilla reissuilla Espoon edustan saarivalikoimaa rajoitti napakka tuuli. Mutta syksyisin saaristossa on kyllä oma fiilis juuri sen pimeyden takia. Pentalauddenissa täysikuisessa yössä 29.8. tunnelmaa nostatti Kirkkonummen puolella huhuillut lehtopöllö.

Syksyn trippejä

Muutama lyhyempi trippi on jo tehty ja lisää tulossa. Pentalan Sakkelissa on käytiin saunomassa 7.8. Keskiviikkona 4.8. taas piti viipottaa Kaivarin rantaan ja siitä sitten Kaivolle bilettää. Tiedetään, eihän se Kaivapuiston satama ole vierassatama, mutta siinä on aina tyhjiä paikkoja eikä kukaan ole tullut valittamaan. Satamaahan ei käsittääkseni ole myöskään vartioitu ja rannassa on vain vähän pienempiä veneitä.
Ja nyt ensi lauantaina 14.8. tietenkin Viaporin Tuoppiin!

30.7.'04, paluu Korppoosta

Botskimme palasi viimein kotiin Soukan Klobbenille. Viikonlopun 17.–18.7. olin muutaman "muun" kaverin kanssa Korppoon lähistöllä, mistä on vaikea löytää mökitöntä satamasaarta. Korpholmkaan ei sellainen ollut, mutta luonnonrantaa löytyi ja vastarannan kalliot olivat oikein näyttävät – ja aurinkoiset.
Suomenlahtea tultiin porukalla minä, Antti ja kaverini Natunen. Poutaa kyllä riitti, mutta hyvää tuulta oli oikeastaan vain yhtenä päivänä, kun paineltiin Krabbholmista Gullkronan lähelle Skataskäriin.
Seuraava yö meni hyvin suojaisessa Krokön Kyrkevikeniin Hiittisten itäpäässä, seuraava taas vauhdikkaalla meiningillä Hangossa. Sitten jätettiinkin Natu sukellusleirille ja Anan kanssa painettiin koneella Hangon itäinen melkosessa vastasessa mosalla, tuulta oli yli 10 m/s ja kovassa aallokossa vauhti pysähtyi välillä täysin, keskinopudeksikin jäi täysillä kierroksilla vain 3 kn. Yöksi selvittiin kuitenkin Byxholmeniin. Lauantaiksi mut heitettiin Inkooseen, mentiin Barösundin väylää sopivalla hetkellä päästen komeasti Hesarin 26.7.'04 kuvaan ;-).
No mä lähin dösäl Espooseen, Ana jatko botskil Trollholmaan mökilleen ja sieltä sit broidinsa kaa vähän myöhemmin Kloballe, myrskyfokkaa näkyivät tarvinneen.

Heinäkuun reissun varrelta

Tämän kirjoitushetkellä 16.7. Winette odottelee seuraavaa miehistöä Korppoon Korpoströmissä, minne mm. Lauri seuraavan päivänä heilahtaa. Ensimmäisen matkan aivan alku 1.–4.7. ei ollut varsinaista purjehdusjuhlaa, kun ei oikein tuullut ja Hankoon tullessa satoi taukoamatta miltei 30 tuntia! En moista muista kokeneeni merellä, missä yleensä sataa mannerta vähemmän. Hankoon tultiin pimeässä ja sumussa madellen, linjaloistojen valot eivät jostain syystä palaneet, konekaan ei käynyt kunnolla.

Tämän jälkeen säät kaunistuivat, konekin saatiin kuntoon; vaihdoimme bensaletkun ja tankin, joiden tukkoisuus oli ollut syy käyntihäiriöihin. Itse tulin pois Kökarista, muu jengi jatkoi Maarianhaminaan.

Aivan mahtava homma on ollut se, että rimoitusprojektimme ym. kunnostukset vaikuttavat olleen onnistuneita, purjehdusvuotoa ei ole ollut juuri lainkaan (kop kop).

Sauman ajamisen ohjaamiseksi amuttiin kylkeen kiinni ohjausrima.

Winette vesille 1.7.'04

Katsastus suoritettu, kone pelaa ja ihan mallillaan vaikuttaisi vene olevan, joskin koeajettu ei vielä purjeilla ole. Mastoon tarvitsi ostaa uusi valo ja tiedoksi että suolaisen hintaisia ovat, 10,90€ sellaisesta pikkupolttimosta :-\
Tänään siis saman tien lähdetäänkin reissuun...

29.6.'04

Tänään tiistaina vene siis vihdoin saadaan vesille. Viimeisin viivytys tuli siitä, ettei vesillelaskijaa löytynyt aiemmin. Vaan ehdittiinpä nyt turvottaa, eli kierrättää vettä veneen sisällä, vähän useampi päivä.
Rimoituksen lisäksi uusimme yhden kölitukin, aiempi oli tosi lahot, uusi on tehty tammipaloista, -lastuista ja epoksista kokoamalla. Myös maston edessä oleva kaari uusittiin samalla tapaa, joskin se on pääosin kiintopuuta. Kaikki ulkolakkapinnat on kertaalleen hiottu ja lakattu, katto maalattu. Kaikkein viimeiseksi laitettiin, kuten ennenkin, maalarinteipit pohjan rakoilleisiin saumoihin (rimoitimme molemmilta puolilta siis vain kaksi saumaa), millä alkuvaiheen pahinta vuotoa jarrutetaan ilman että turpoaminen hidastuu. Torstaina olisi tarkoitus lähteä reissuun, toivottavasti rimoituksemme ja muut tuennat onnistuivat, eikä mitään ongelmia tule.

Kunnostusten aloitus

Toukokuun myötä hommat on sitten alotettu. Rimotuksen eka vaihe oli saumojen ajo tasaisiksi. Jotta sirkkelin olisi saanut kulkemaan tasan sauman mukaisesti, emme keksineet muutakaan, kuin naulapyssyttää saumaa mukailevan apuriman, johon sirkkelin voi tukea. Sirkkelöinnin jälkeen ajattelimme ajaa sauman vielä ajaa urajyrsimellä leveämmäksi, mutta jälki olisi ollut liian epätasaista ja tästä myöhemmin luovuttiin. Käytimme siis ohuempaa rimaa, jonka ympärille jäänyt tyhjä tila tiivistettiin mikrokuidulla sakeutetulla epoksilla (epoksilla rima myös oli kiinnitetty). Kunhan aikaa ja intoa riittää, selostan rimotuksen vaiheita näillä sivuilla kuvien kera, joskus, ehkä.

Vuoden 2004 alku

Vuosi alkoi "ryminällä" kun tammikuun lumimyrsky rysäytti katoksen tukirangan – juuri nyt, kun Winette oli ensi kertaa talvisuojassa muualla kuin meren rannassa...
Kiitos Kytöjen ja Tuomaksen, katos saatiin väliaikaiskorjauksella jollekin mallille. Tukipalkit ovat olleet joka talvi käytössä vuodesta 1996, kun veneemme ostimme.
1. kuva, 2. kuva, 3. kuva

2003

Kesä 2003 jäi Winette'lle lyhyeksi

Viime kesää ei voi pitää kovinkaan onnistuneena purjehduskesänä :o( Vaikka Winette kävi vihdoin mm. hienolla Västra Mörskärin Lounais-Saaristomeren saarella, ei allekirjoittanut ehtinyt kuin yhdelle kunnon viikonloppureissulle. Elokuussa, ennen kuin esimerkiksi minulta oli kesätyöt ohi, ilmaantui keulaan vasemmalle sinnikäs vuoto ja lopulta jouduimme jättämään Viaporin Tuopinkin väliin ja nostamaan veneen 9.9.

Moniakin vaihtoehtoja venheemme suhteen mietittiin, rahakkaita tai puuseppäammattilaisia kun emme ole. Ratkaisu oli nostaa vene ja Kivenlahdessa tuoda se Nöykkiöön Metsätielle Rahikaisten ja Kytöjen pihaan. Tämä helpottaa merkittävästi kunnostushommia, mikä onkin tarpeen, koska suunnitelmissa on keulan rimoittamista ja keulasteevin osittaista uusimista.

    Kuvia nostosta ja matkasta Kivenlahdesta Metsätielle

Alkukesä

Vesillelasku oli tiistaina 27.5. ja vaikka vuotoa vielä seuraavana aamuna jonkin verran oli, ajettiin vene Klobbenille. Katsastus tehtiin sittemmin, mutta meni useampi viikko, ennen kuin miehistö ehti venettään ulkoiluttamaan.

2002

Kesän 2002 juttuja

Winette ajettiin keskiviikkona 18.9. Suomenojalle ja nostettiin torstaina. Jännä havainto oli, että edellisen vuoden keväänä kyljen rakoihin tungettu sicafleksi, joka silloin oli pysynyt puun välissä, oli tämän kesän jäljiltä tursunnut voimakkaasti ulos löysemmäksi muuttuneena. Liekö aspergoli-pellavaöljykyllästyksellä ollut vaikutuksta... Uusi myrkkymaali ei painepesussa lähtenyt irti entisen malliin. Muuten homma ok ja viikonloppuna sitten taas tehtiin talvikatos. Kulmametallit ja lankut on olleet samat sitten vuodesta 1997, muutamaa tukipuuta on vähän tarvinut paikkailla. Vaan onkos se ihme, Winette'stä ei periaatteessa ole uusittu yhtään runkolautaa sitten valmistumisvuoden 1998.. ja silti raaskimme ottaa kyljet lakalle. No, totta kai uusimistarvetta tietyiltä osin olisi.

Heinä- ja elokuussa Winette'llä retkeiltiin ahkeraan. Päivän parin reissuja ja miehistönä yleensä muitakin kuin vakioporukkaamme.
Viaporin Tuoppikin jo oli. Weekend-sivuilla siitä jokunen sana onkin.
Jännä kokemus oli minun ja Mikon pikkureissu Pentalaan syyskuun vaihteessa. Lähdettiin kovassa tuulessa matkaan. Myrskyfokalla ja II-reivillä meni aallottomalla Espoonlahdella matka oikein mukavasti ja vauhdikkaasti. Pentalan kierto oli jo vähän märempi homma, etenkin kun alkoi kaatosade. Pentalan lounaiskärjen Sakkeliin kuitenkin mentiin, yli 15 ^m/_s puhallellut tuuli sai meidät laittamaan molemmat joustin köydet tuulen puolelle. Aamulla oli tyyntä ja niin lämmin että paidatta tarkeni hyvin. Matkalla Klobbenille taivas muuttui ...mielenkiintoisen näköiseksi. Valehtelematta sentin paksuisia rakeita alkoi sataa. Pinnassa ollut Mikko, joka oli sadepuvulla ennakkovarustaututut, pisti merikorttia päälleen lisäsuojaksi, sen verran ne jääkuutiot nipisteli napsahdellessaan..:-j

Alkukesä '02

Winette meni vesille tiistaina 28.5. ja ajettiin samana yönä Soukan Klobbenille. Kevään hommia oli rungon kyllästys, jonka myötä päätimme pistää botskillemme lakkakyljet. Onhan puussa iäkkyyden merkkejä, mutta kyllä miehistömme on tykännyt uudesta ilmeestä.
Maalitta olo sai rungon aika hyvin rakoilemaan, jo pukeilla turvotimme venettä useita päiviä. Aika hyvin on vuoto nyt alkanut asettumaan.

Ensimmäinen purjehdus sai odottaa jonkin aikaa, miehistöllä oli omat kiireensä eikä helaa takaharukselle ehditty asentamaan. Kun Winette vihdoin lähti ensimmäiselle purjehdukselle kesäkuun loppupuolella, niin sillä reissulla se sitten on edelleenkin. Vanhempi väki nimittäin ajoi botskin Hiittisiin ja 1.7. matkaan hyppäsivät Tuokki, Antti ja Mikko. Itse ehdin kesätöiltäni gastiksi 6.– 13.7. Kyytiin hyppäsin Sottungasta, josta lähdettiin pohjoiseen. Kaksi huippumakeeta ulkosaarta olivat Gåsskär (nimensä mukasisesti paljon merihanhia) ja etenkin Enklingestä 10 mailia pohjoiseen oleva Söderklubbar. Molemmissa sai veneen hyvin suojaan eteläisiltä tuulilta. Söderklubbarissa oli lukuisa määrä pieniä sisälampia ja runsas linnusto & kasvisto. Isokari oli hieno paikka myös ja helteisin (sekä vauhdikkain) päivä kului Uudessakaupungissa. Pois reissusta jäin, vaikken vielä olisi halunnutkaan, Juvössä, mistä meni lautta Iniöön. Loppumatkaksi seilamaan jäivät Kydön veljet, jotka rantautuivat Soukkaan 19.7.
Erikoista reissussa oli, ettei sähelletty juuri mitään. Kryssimään joutui vain yhtenä päivänä, tuuli kun kääntyi sopivasti Uudenkaupungin jälkeen luoteen suunnalle :-)

Viime syksynähän myrkyttä ollut pohja meni aivan merirokon ym. levän peittoon. Arvelimme pudonneen vauhdin johtuvan tästä ja oikeassa olimme: Kun viime syksyllä täysillä kierroksilla pääsi himpun päälle 4 kn, oli vauhti venettä keväällä Kloballe ajaessa kuuden solmun pintaan. Täysillä ei paljon kuitenkaan viitsitty ajaa. Keula- ja kylkiaallon noustessa vettä syöksyi sisään vesirajan yläpuolisista, kiinniturpoamattomista raoista.

Keväällä puuhattiin muuten miehistölle ja muille mukana pyöriville Winette-paidat. Pelkistetty kuva veneestämme brodeerattiin Hyvinkäällä pääosin tummansinisiin paitoihin.. tyylikkäät tuli!

2001

Kesän 2001 purjehduksia

Winette nostettiin perjantaina 21. 9. Ja myrkkymaalitta jätetty pohja, se oli kauttaaltaan merirokon peitossa, ylempänä kasvoi myös perus ahdinpartaa... Muuten kaikki ok ja eikun katosta pystyyn.

Viime kesän Ahvenanmeren reissun alun kuvia, lähinnä Kökarista ja Kjällskäristä, voi katsella kuvia-sivulta.

Viaporin Tuoppi

Lyhyesti alkuun Viaporin Tuopista, joka käytiin la 11. 8. Yllättävää ei ole että Windy voitti weekend-luokan ja että Wirillekin jäätiin. Mutta kun jäätiin Windylle lähes tunti niin jotain on vialla. Montakin teoriaa esitettiin satamassa kaljapullot korkattuamme. Iso syy varmasti on sillä, että pohja on kauttaaltaan levän peitossa, paikoin roikkuu oikein rihmamaista levää. Emme nimittäin laittaneet myrkkymaaleja; syksyn ja kevään aikana meinaamme nimittäin hioa pohjan ja kyljet paljaaksi ja myrkkypölyjä on silloin tylsä hengitellä.. No, hyvä fiilis jäi kuitenkin, oli nimittäin oikein onnistunut illan vietto SuPS:n rannassa.

Ahvenanmerellä

Sitten aikaisemmista reissuistamme. Empä sen pidemmin kertoile, mutta hyppäsin siis Ahvenanmaan Dånöstä (lähellä Getaa) veneemme matkaan aikaväliksi 15. - 22. 7. Vaikka säät olivatkin välillä hiukan sateisia, niin sitä upeampia olivat saaret ja maisemat. Koillis-Ahvenanmeri, Väderskär ja Sälskär... Olimme kolme päivää poissa väyliltä, karttamerkinnät ovat tuolla hyvin vajaita. Hitaasti sai mennä merkkaamattomia matalia väistellessä, meillä kun ei viimeisintä elektorniikka veneestä löydy. Matkalla Väderskäristä Sälskäriin (yöpymismestojamme) emme nähneet ensimmäistäkään venettä, laivaa, ihmistä – ja Sälskäristä lähdön jälkeenkin vasta lähellä Enklingeä.
Merikotkia ja -hanhia, karikukkoja, älyttömästi riskilöitä ja tyyliikkäitä saaliinryöstöesityksiä merikihuilta.
Winette oli yhteensä kuukauden ajossa, miehistö vaihteli. Tosin veljekset Mikko ja Antti ovat miehistössä lähes kolmatta viikkoa. Klobbenille purtemme vihdoin palasi 26. 7.

Aikaisempi sepustus reissun alkuvaiheista

Viikonlopun + maanantain 6.–9. 7. olimme vihdoinkin merillä. Winette on edellisten reissujen jäljiltä majaillut jo pidempään Saaristomeren puolella, joten lähdimme reissuun Korpoströmistä.
Paahde oli aivan mieletön, eikä tuultakaan juuri aluksi ollut. Huolellisesta voitelusta huolimatta paikat pääsivät vähän kärähtämään itse kullakin.
Kökarin Helsöstä vuokrasimme pyörät. Päiväretki tässä kauniissa Ahvenanmaan saaressa oli erinomainen idea. Viimeinen yöpaikkamme oli Källskär, missä oli aivan käsittämättömiä kalliomuotoja: hioutuneita lohkareita, kuiluja, jyrkänteitä, tasanteita... Vaikka saari olikin aivan aavaa vasten, niin vesi oli vähän herkkänahkaisemmallekin täysin uimalämpöistä.
Mikko ja Antti jatkoivat matkaa, ilmeisesti kohti Maarianhaminaa. Itse palasin Kökarista Galtbyn lautalla, mikä säätöineen olikin ihan oma tarinansa.

Vesillelasku

Torstaina 31. 5. veneemme laskettiin vesille. Kyljet olivat taas ihan hyvin rakoilleet, mutta saumojen maalarinteippaus oli jälleen toimiva vuodonjarrutuskikka, eikä runsasta pumppureserviämme kokonaisuudessaan tarvittu. Masto ja konekin saatiin samana iltana paikalleen. Perjantaina vene sitten ajettiin kotisatamaan Klobbenille.
Sunnuntaina 17. 6. päästiin jo vähän reippaampiin tuuliin ja oli hieno huomata, ettei purjehdusvuotoa ollut juuri nimeksikään. Moottorikin käynnistyi nyt ongelmitta.

Kunnostustapahtumia- ja kuvia keväältä '01 voi katsoa täältä.

Juttuja vuosilta 1999–2000